"Se viikko kun oli lämmin"

Tuolla nimellä tuun varmaan muistamaan kulunutta viikkoa, on nimittäin kerrankin kelit suosinut - yli 20 astetta joka päivä, ihan on saanu topissa ja farkuissa hikoilla täällä! Me likey! Nyt tosin taitaa loppua se ilo ja vesisateet palaa Bangoriin enkä ainakaan ite oo niin positiivinen että uskaltaisin toivoo toista yhtä lämmintä viikkoo enää näin myöhään syksyllä. 

Yliopiston kirjastoa

Tällä viikolla alkoi sitten kaikki kurssit. Olin vähän huolissani, koska mulle sanottiin, että Bangorin yliopisto on tosi konservatiivinen ja täällä saa nöyristellä proffia ja että henkilökunnan ja opiskelijakunnan välillä kulkee iso kuilu. Ite en oo kyllä tämmöseen törmännyt, ehkä kävi vaan hyvä tuuri! Kaikki opettajat on tosi rentoja ja ihan etunimilinjalla mennään niinkun Jykylässäkin. Hyvin samalla tyylillä vedetään muutenkin ainakin tuo minun kielitieteiden kurssi kuin mihin oon kotopuolessa tottunut - keskusteluja, esitelmiä, artikkeleita. Lisäksi pitää tehä joku tutkimus tässä parin kuukauden aikana että siitä tulee varmaan mielenkiintosta :D  Vähän oon kyllä ollut yllättynyt ja suoraan sanoen pettynyt noihin kasvatustieteiden kurssien menetelmiin - tuntuu ihan kuin olisi palannut lukioon. Kotona oon tottunut, että opiskelijoilla on tietty vastuu ja siellä oletetaan, että opiskelijat osaa itse huolehtia aikatauluasioista ja mistä ikinä, mutta täällä ainakin tämän opettajan kursseilla käydään tarkasti läpi kaikki ja ohjeistetaan kun 15-vuotiaita. En näköjään enää tykkää semmosesta. Johtuu ehkä osittain siitä, että opiskelijat täällä ovat yliopistoissakin niissä samoissa ryhmissä koko 3 vuotta ja heillä on todella paljon pakollisia kursseja eli aikataulut tulee lähestulkoon valmiina. Lisäksi, Education in Europe-kurssin kotitehtävä oli listata kaikki EU-maat ja niiden pääkaupungit sekä englanniksi että maiden omalla kielellä ja, mikä parasta, piirtää 12 maan liput. Kröhöm. Back to 7th grade?? :D Kyseisellä kurssilla jouduin kuin jouduinkin silmätikuksi heti, kun kerroin olevani Suomesta. Opettaja korostaa koko ajan suomalaisuuttani ja Suomen mainioutta ja PISA-tuloksia ja oon ollu huomaavinani pientä närkästystä paikallisissa..?       

Päätin vaihtaa yhden kasvatustieteiden kurssin Near-Native English-kurssiin, jossa siis laajennetaan pitkälle englantia opiskelleiden sanavarastoa ja hiotaan vaikeimpia kielioppikohtia yms yms. Kurssin jälkeen pitäisi sitten olla enkussa korkeimmalla taitotasolla.. :)

Öklö-makee lettu (hunaja/banaani/kermavaahto)

Maanantaina kävin yhden kaverin kanssa Amnesty Internationalin tapaamisessa, koska me ajateltiin ottaa osaa järjestön toimintaan. Siellä kävi kuitenkin ilmi, että koko järjestöä ei vielä ole vaan meidän pitäisi perustaa se eikä nyt tämän 3 kuukauden aikana oo kiinnostusta semmoseen. Että sepä jäi sitten siihen. Tiistaina kaverit houkutteli minut tanssitunneille, tai ns. taster- eli maistiais-sessioihin missä saa kokeilla eri lajeja. Varmaankin hommaan itselleni liikuntakortin ja alan sitten harrastamaan erilaisia tansseja iltaisin. Kuoroakin kokeiltiin, mutta maistiaissession sijaan löydettiinkin itsemme oikeista kuoroharkoista sopraanoiden keskeltä yrittämässä kiljua biisejä, joita ei oltu ikinä kuultu. En aio siis myöskään jatkaa sitäkään :D

Keskiviikkona meidän kaveri Josef pyysi meidät katsomaan sen bändin keikkaa erääseen kreikkalaishenkiseen pubiin. Se soittaa viulua semmoisessa hyvin sekalaisessa kokoonpanossa, joka soittaa hyvin sekalaista musiikkia. Tarkotus oli käydä vaan pyörähtämässä, mutta siellä oli niin hyvä meininki että eihän sieltä voinut kesken lähteä pois. Keikka oli semmoisessa sivuhuoneessa, jossa oli vaan muutama pöytä ja meidän vaihtariporukka vei puolet niistä - bändin laulaja nauroikin, että on tosi ilonen että pyysi Josefin mukaan :) 

Kun kyllästyttiin epäonnistuneisiin kuviin

keskiviikkoillan porukkaa

 Eilen lauantaina lähdettiin sitten bussiretkelle Snowdonian luonnonpuistoon.Retki sisälsi kolmen kylän kierrokset, joka kylässä ryhmän johtajat ehdotti, mitä kannattaa käydä katsomassa, mutta jokaisella oli vapaat kädet tehdä mitä ikinä huvitti. Ajettiin ensin Caernarfoniin ja mentiin katsomaan Edvard I:n rakennuttamaa Caernarfonin linnaa (jossa mm. prinssi Charles kruunattiin Walesin prinssiksi). Sen ja kaupunkikiertelyn jälkeen jatkettiin matkaa Llanberisiin (jossa olen jo kahdesti käynyt), jossa oikeastaan vaan nautittiin auringosta rannalla. Viimeinen pysäkki oli Betws-y-Coed kylä, jossa on vain n. 500 asukasta, mutta joka ilmeisesti on kuitenkin aivan järkyttävä turistirysä keskellä Snowdonian vuoria.

Caernarfon Castle

mä, kiinan tytöt, Josef,Ewa,Lisa,Annika,Andrea,Manon,Lorena

Caernarfon

Llanberis

Bewts-y-Coed

 

 

maailman söpöin jätskiauto

Reissu kesti yhteensä 9 tuntia, mutta energiaa riitti illalla vielä palata Menaihin karaokeiltaan. Niinhän sitä löysin minäkin itteni laulamassa Frendien tunnaria ja Beatlesiä parin muun kaverin kanssa. Meininki oli taas kerran mitä mainioin.

PS. Sivukommentti : sain mahtavat naurut kun yritin opettaa saksalaisia kavereitani sanomaan "alavilla mailla hallan vaara".